NOTE: The following text is from the 1962 excavators’ report on the excavations at Linnanmäki, a hilltop castle ruin in Tammisaari, Finland. The Finnish text is from the report itself, while the English text is (at the moment) a Google Translate version of the Finnish report with minor corrections by me. — Gabriel Hartley
Kaivaukset Tammisaaren Linnanmäellä
Kesällä 1961 Tammisaaren Linnanmäellä suoritettujen, luonteeltaan alustavien tutkimusten antaman hyvän tulokisen vuoksi myönsi Tammisaaren kaupunki määrärahan koko vanhan linnanraunion kaivamiseksi ja tutkimiseksi. Sen turvin aloitettiin kaivaukset toukokuussa 1962, ne kestivät vähän yli kuukauden. Työmiehet olivat enimmäkseen tammisaarelaisia koululaisia. Muinaistieteellisen toimikunnan lähettämänä kaivausten johtajana toimi hum. kand. Elias Härö.
Kaivausten tuloksena saatiin koko suarakaiteenmuotoiinen kehämuuri ja siihen kolmessa kulmassa liittyneet pyöreät kulmatornit kokonaan esille siinä määrin kuin muuria ylipäänsä oli jäljellä. Muuri oli parhaiten säilynyt pohjoispuolella ( Erottajakadun puolella) jossa luoteinen kulmatorin n. 3 m leveä muuri oli suunnilleen metrin korkuista. Koko länsisivu oli samoin verraten hyvin säilynyttä vaikka sen päällä nyt näkyvissä olleet suuret irtokivet liiehevät myöhemmin muurin päälle kasattuja. Eteläinen päätyseinä ja kaakoinen (Leijonhufvudinkadun puoleinen ) kulmatorni olivat jäljellä vain pieneltä osalta. Ne lienevät sortuneet tai sorretut paikalla kulkeneen tien, 1700-luvulla rakennettujen tuulimyllyjen ja muitten rakennelmien vuoksi. Muurin itäsivu oli vain osittain — parhaiten eteläpäästään — säilynyt. Koillinen kulmatorni, on myöhemmin — sikäli kuin se ylipäänsä on ollut olemassa — jäänyt viereisen Erottajakadun puoleisen ) tontin ulkorakennuksen alle.
Kaivauksissa voitiin kuitenkin selvästi todeta suunnitellun liinnan suurisuuntainen, erikoinen pohjaratkaisu. Suorakaiteen muotoiisen päälinnan pituus oli 50 m, leveys 20 m. Tähän oli kaikesta päättäen kaikissa kulmissa liittynyt läpimitaten 12 m suuriiset pyöreät tai mahdollisesti myös 8-kulmaiset tornit. Koko raunion suurin pituus oli täten n. 66 m, leveys 35 m. Vain yksi itä-länsisuuntaisista väliseinistä oli perustettu valmiiksi 8 m päähän pohjoisesta
päätyseinästä. Raunion eteläpäässä säilyneissä muurinjätteissä käytetyt kivet olivat suhteellisen pieniä, keskim. vain n. 50 cm läpimitaten. Sitävastoin paremmin säilyneessä ja mahdollisesti alunperinkin pitemmälle rakennetussa pohjoisosassa ne olivat hyvinkin suuria, 100-150 cm läpimitaten. Siteenä käytetty laasti oli kovaa kalkkilaastia. Mitään merkkejä tiilimuurauksesta ei kaivaultsissa tavattu.
Tammisaareen suunnitellusta linnasta puhutaan asiakirjoissa tiettävästi vain kolme kertaa. Niistä kaksi on Kustaa Vaasan kirjeitä Nils Grabbelle ( v. 1525 ja 1527 ) Niissä hän selvästi määräsi Raasepori jätettäväksi oman onnensa nojaan ja rakentamaan uuden linnan Tammisaareen. Kolmas, viimeinen, maininta on Juhana-Herttuan kirjeessä v. 1546, jolloin hän puhuessaan Tammisaaren uudelleen rakentamisesta lisää “att uti Ekenäs skall vara beqvmlig plats att befästa både slott och stad ”. Samuel Brotheruksen kartassa v:lta 1696 on Linnenmäen paikalle merkitty “ En begynnelse till ett Slott ” . 1700-luvun, ilmeisesti vain sulliseen traditioon nojautuneiden kirjoitusten (A.A. v. Stiernman ja Erik Bergman ) nojalla lienee syntynyt kästitys, että kysymyltsessä olisi Lejonhufvudien 1600-luvun puolivälin tienoiilla aloittama linnanrakennus.
Linnan suurisuuntainen pohja, hienosti valittu sijainti, sekä myös muurin laatu ei sinänsä sulje pois em. 1600-luvun mahdollisuutta, mutta tukee vankasti raunion ajoittamista Vaasa-ajalle, kenties jo 1520-luvun loppuun, johon toistaiseksi tunnetut ainoat asiakirjatiedotkin viittaavat. Raaseporia ryhdyttiin kunnostamaan uudestaan v. 1540, minkä jälkeen tuskin oli tarpeen suunnitella uutta linnaa sen läheisyyteen. Täten J.R. Aspelinin Suomen Muinaismuistoyhistyksen aikakausi kirjassa XIV v. 1894 julkaisemat ajatukset Tammisaaren linnan iästä lienevät sittenkin osuneet lähimmäksi totuutta.
Excavations in Linnanmäki, Tammisaari
Due to the good results of preliminary surveys carried out in Linnanmäki, Tammisaari, in the summer of 1961, the city of Tammisaari granted an appropriation for the excavation and excavation of the entire old castle ruins. Excavations began in May 1962, lasting just over a month. The workers were mostly schoolchildren from Tammisaari. The excavation director sent by the Archaeological Commission was hum. kand. Elias Härö.
As a result of the excavations, the entire perimeter wall-shaped perimeter wall and the round corner towers connected to it at three corners were fully exposed to the extent that the wall remained at all. The wall was best preserved on the north side (on the side of Erottajankatu [Skillnadsgatan]) where the northwest wall of the corner market was about 3 m wide. The entire western side was likewise relatively well preserved, although the large loose stones now visible on top of it were later piled on top of the wall. The southern end wall and the southeastern corner tower (on the side of Leijonhufvudinkatu) remained only a small part. They may have collapsed or oppressed because of a road that passed through the site, windmills built in the 18th century, and other structures. The eastern side of the wall was only partially preserved – best at its southern end. The north-east corner tower has later – insofar as it has existed at all – remained under the outbuilding of the adjacent plot on the Erottajankatu side.
However, the excavations clearly showed a large-scale, special floor plan of the planned bed. The length of the rectangular main castle was 50 m and the width 20 m. The largest length of the whole ruin was thus about 66 m, width 35 m. Only one of the east-west partitions had been completed 8 m north. from the end wall. The stones used in the wall waste preserved at the southern end of the ruin were relatively small, on average. only about 50 cm in diameter. In contrast, in the better-preserved and possibly further-built northern part, they were very large, 100–150 cm in diameter. The mortar used as a binder was hard lime mortar. No signs of brickwork were found in the excavations.
It is known that the castle planned for Tammisaari is only mentioned three times in the documents. Two of them are letters from Gustav Vaasa to Nils Grabbe (d. 1525 and 1527). The third, last, mention is in the letter of Juhana-Herttua in 1546, when he spoke about the reconstruction of Ekenäs and added “that in Ekenäs there should be a comfortable place to fortify both Castle and city.” On the map of Samuel Brotherus from 1696, the place of Linnenmäki is marked “A beginning of a Castle”. Based on the writings of the 18th century, apparently based only on a lustful tradition (A.A. v. Stiernman and Erik Bergman), there was probably an incentive to question the castle construction started by Lejonhufvud around the middle of the 17th century.
The large-scale base of the castle, the well-chosen location and the quality of the wall do not in themselves rule out the possibility of the aforementioned 17th century, but strongly support the timing of the ruins in Vaasa, perhaps as early as the end of the 1520s. Raseborg was rebuilt in 1540, after which it was hardly necessary to design a new castle in its vicinity. Thus, the ideas about the age of Tammisaari Castle published by J.R. Aspelin in the book of the Finnish Association of Ancient Monuments XIV in 1894 must have been the closest to the truth.
